Blogi. Blogini. Tämä se on. Selvä homma.

On sattunut kaikenlaista. Ystäväni jätti. Olimme läheisiä, mutta mitä sitten tapahtui? Minun puolestani olisimme ihan hyvin voineet jatkaa ystävinä. Hän asuu kaukana ja tässä reilu kuukausi sitten huomasin, että hänpä oli estänyt minut mesessä.. Yhdessä vaiheessa kyllä sain sanotuksi pari sanaa ja jopa sanoin asiasta. Esti vain uudelleen. Ei auta.. Mietin vain, mikä meni vikaan. Pikku hiljaa alkanut jopa ärsyttämään. Ei edes myöntänyt estäneensä. Hmmmh. Enkä tiedä kenelle tyttö valehtelee.. Blogille ja sen lukijoille, itselleen vai minulle. Hän kirjoittaa blogiinsa täysin erilaista elämäänsä, kuin mitä minulle on kertonut. Olen hukassa tässä asiassa.
Seuraan asiaa mielenkiinnolla vierestä. Hän ei tietääkseni tiedä minun tietävän blogistaan. Mutta luen sitä. Luen. Tämän blogin osoitetta en monelle käteen anna. En kenellekään.

Päiväni tunnelmat ovat ihan hyvät kokonaisuudessaan. Tuntuu tosin ihan perjantailta. Kunpa olisikin. Vasta näin alussa viikkoa. Viikonloppua odotan vain joka arki. Joka viikko odotan kesälomaa. Kesää. Lämpöä. Sitä kaikkea, mitä kesä tuo tullessaan. Paitsi en sitä kaikkea ötökkämäärää.. Yyh. Ampiaiset. Hrrh. Kimalaiset on kylä kivoja, ampiaisia vihaan. Kyllä kesä on kiva. <3

Murrh. Toisinaan jotkut ihmiset käyvät todella hermoon. En näytä sitä, mutta sisälläni kiehuu. Piilotan sen parhaani mukaan. Saatan jopa esittää olevani hyvällä tuulella ollessani huonolla tuulella. Yksikseni paljastan tunteeni. Kelle? Itselleni. Muiden ei kuulukaan tietää. MUTTA. Toisinaan näytän tunteeni hyvinkin selkeästi.
En osaa sanoa pahasti. Vaikka haluaisinkin. Jos minua loukataan ja pian saisin kostoon tilaisuuden, en tee sitä. Alan ajattelemaan, miltä hänestä tuntuu, vaikka loukkaus kaikuisikin mielessäni. En vain osaa.(evo..) Kosto onkin monesti naurettava tapa saada mielihyvää. Mutta pakko myöntää, monesti haluaisin kostaa.

Tässä tämä pieni tältä erää. Joskus uudestaan. :)
-Peitenimi